SAHDIN TARINA
PELKISTETYSTI KERROTTUNA, muinaisolut oli esi-isillemme ruokaa ja oluen tekemisestä huolehtivat naiset. Ruoan lisäksi olut oli myös vaurauden mitta. Muinaisoluen kulta-aika kesti 1000-luvulle asti. Uuden uskonnon myötä muinaisoluen korvasi kaupallinen olut. Olut muuttui fyysisesti, valmistus painottui panimoihin ja siitä opittiin poistamaan viljan proteiinit. Työstä vastasivat nyt miehet.
JÄLJELLE JÄI oikeastaan vain juhlaolut, joka sai käytännön syistä nimekseen sahti. Oluen verotusta kierrettiin nimittämällä juomaa ”saft”:iksi eli mehuksi. Kysymyksessä oli viime vuosituhannen mahtavin verolobbaus, mistä syystä monet uskovat vielä tänä päivänäkin, ettei sahti ole olutta. Todellisuudessa se on kuitenkin kaikkien oluiden äiti.
SAHDIN VALMISTUS TAPAHTUU perinteisin menetelmin, perinteisistä raaka-aineista, ilman lisäaineita. Valmista sahtia ei suodateta eikä pastöroida, vaan se nautitaan tuoreoluena. Sahdin tekotapa on käsityövaltainen. Sahti lukeutuu maailman epätavallisimpiin ja selkeimmin erottuviin mallasjuomiin, ja se on yksi Länsi-Euroopan viimeisistä alkuperäisistä oluista. Sahti on nimisuojattu ja oikeutettu käyttämään APT, aito perinteinen tuote, -tunnusta.